perjantai 19. joulukuuta 2014

Joulu vailla stressiä: Näin meillä mennään joulu syöden ja fiilistellen

Tässä kun kirjoittelen huomista ostoslistaa lähinnä ruokakauppaan tuli mieleen, että kyllä joulussa on paljon muistamista eli tämä on listaelämää parhaasta tai pahimmasta päästä. Tänään oli kyllä niin mukava päivä ystävän kanssa joululounaalla, että nyt jaksan taas mitä vain. Saatan ottaa joulun aikaan jopa ruokakuvia, mutta en ole varma, kun Lumimies siihen välillä uupuu, joten lataan tähän nyt etupäässä viime ja jopa edellisvuoden juttuja ja kerron mitä meillä syödään ja kai siinä tulee vähän muutakin. Kannattaa muistaa, että kun meillä tapahtui Hyvästi täydelliset joulut! jätimme joulunlaatikot pöydästä pois imellettyä perunalaatikkoa lukuunottamatta, mutta tilalle tuli muuta.


Edelleenkään en tänäkään jouluna peitä ikivanhaa lasipöytäämme Marimekon Satulakuosisella pöytäliinalla, vaan Stockan kangasservetit saavat määrätä jopa kynttilöiden värit. Aloitamme fantastisella alkupalalla, jonka teemme ystäväni leipomaan saaristolaisleipään ja tarjoamme sen antipastona jokaiselle erikseen:


Graavisiikatartar, mäti-smetana ja mummonkurkut


Mätiä on pöydässä kaikkina joulun päivinä. Ja merenantimia muutoinkin, sillä graavia merisiikaa ja graavia merilohta on esillä kinkkuakin enemmän. Pieni kinkku on jo kyllä hankittu.
Imelletty perunalaatikko on meillä must, sillä se on hämäläiselle Lumimiehelle yksi joulun tärkeä juttu. Tämän laatikon kanssa sitten sitä kinkkua, kuka sitä haluaa syödä.



Valkosipuliyrttisilakat taas on minun eli länsirannikolta kotoisin olevan tärkeä juttu tai siis joku silakkamarinadi, mutta tähän ovat nyt kaikki tykästyneet. Kalaruokia varten sitten keitän joko kokoperunat tai teen pienen perunamuhennoksen, sillä nuoriso ei ymmärrä imelletyn perunalaatikon päälle ja kyllä perusperuna on kalojen kanssa se perinteinen juttu. Nämä silakat vain ovat niin hyviä, että syön niitä silleenkin ja leivän päällä.


Kuvassa edessä yrttisilakat ja takana näkyy vähän minun superherkkuani eli


joulupateeta. Ostamme sen valmiina ja usein on tarjolla joko tällainen kokonainen patee tai sitten toinen on maalaismaksapateeta ja toinen viherpippuripateeta.


Ginigraavattua siikaakin on usein ollut tarjolla, mutta nyt tuo graavisiikatartar on ohittanut tämän.
Meillä aattona ei ole koko joulu, vaan nautintoa jaetaan monille päiville. Tapaniksi valmistan myös jotain uutta ettei tarvitse montaa päivää syödä samoja ruokia. Graavikalojen mahdolliset ylijäämät kannattaa pakastaa ja valmistaa niistä joulupyhien jälkeen kunnon kalasoppa



Aaton olemme jo kauan olleet kahdestaan ja ihan ilolla, sillä silloin vietämme hääpäiväämme ja ruokajuomana on samppanja ja vesi.



Joulupäivänä saapuvat nuoremme & koiruudet ja silloin alkaa sekä vilske, että nauttimen pöydän antimista. Järjestely menee niin, että keittiössä on noutopöytä ja vain antipasto tarjotaan pöytään. Kuvassa Taika tarkkana, että onkos mamilla kädessä mitään nannaa...



Kuusen koristeet välkehtivät ja tuovat tunnelmaa kun siirrytään jälkiruokaan, joka meillä tarkoittaa montaa juustoa. Jokainen on saanut toivoa omia suosikkejaan ja niiden kanssa tarjotaan rypäleitä ja päärynöitä. Tottakai on myös luumuista ja aprikooseista tehtyä kiisseliä, jota tosin usein nautimme vasta tapaninaamun brunssilla kera hauduten riisipuuron tai kuohukerman. Suklaata on tietysti tarjolla ja dolcesta käy myös


omista kirsikoista valmistettu joululikööri, joka on tekeytynyt kellarissa kuukausia.


Joulupäivänä nuorille ja koiruuksille on tietysti kuusen alla myös paketteja, joita


ahkerat tontut ovat paketoineet. 



Joulukorttihyllyllä keskellä on Hannelen enkeli-ikoni ja sen molemmin puolin kauniita joulutervehdksiä.
Joulupöytä sisällä tursuaa ja


ulkona talvipöytä tervehtii niin lunta kuin joulua.


 ja sisällä on mieli hyvä, lämmin hellä.



"Nyt kuville putoilee lunta,
nyt tauluissa on alkanut sataa.
      ...siellä täällä leijui
  hopeisia kiteitä.
      ...lumiset kirsikkatarhat..."

- Saila Susiluoto -

Love
Leena Lumi

Let it snow

keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Peter Cowie: Francis Ford Coppola


Nuorena miehenä halusin kirjoittaa persoonallisia alkuperäiskäsikirjoituksia, jotka jollain tavalla ammentaisivat omasta elämstäni, mutta eivät olisi omaelämänkerrallisia tai elämäkertoja. Minusta tuntui jotenkin, että kun vaihtehdot lisääntyivät Kummisedän myötä, yritin tehdä tehdä kaikkea mahdollista. Olen halunnut olla näytelmäkirjailija ja elokuvaohjaaja, joka tekisi omia tekstejään elokuviksi. Minusta tuntui, että...

En huolehtinut rahasta, sillä tiesin, että tein elokuvia niin vähällä vaivalla kuin mahdollista. On olemassa asia jota kutsutaan ”ilmarahoitukseksi”. Se tarkoittaa sitä, että jos ajattelen tarvitsevani tietyn summan, enkä tiedä, mistä sen saisin, luotan löytäväni jonkun maagisen lähteen, josta rahaa voi ammentaa.

Peter Cowien elämäkerta Francis Ford Coppola (Coppola, Minerva 2014, suomennos Katri Tenhola) on sisällöltään yhtä järkälemäinen kuin on Fransis Coppolan persoona: Sitä ei voi hallita, sitä ei voi hahmottaa. Toki olen Coppolan kanssa heikoilla jäillä, sillä olen häneltä nähnyt vain Kummisedät I-II ja Salaisen puutarhan (The Secret Garden), mutta en minä ihan tätä odottanut...Kuuluisa elokuvaohjaaja on edelleen, 74 –vuoden iässäkin kuin kuumaa laavaa, ikuinen keskeneräinen projekti. Coppola tuntuu kaiken aikaa ryhtyvän uuteen elokuvaan jo ennen kuin edellinen on kunnolla käsistä poissa...Cowien kirjan kanteen on lisätty kuin alaotsikoksi: Kummisetä- ja Ilmestyskirja.Nyt –elokuvien ohjaajan uskomaton ura ja elämä. Tämä sekä pitää paikkansa, että ei pidä. Sain tietää kaiken, kirjaimellisesti kaiken kaikista Coppolan filmeistä, mutta itse Coppolan persoonaa luin hänen filmiensä tekovaiheiden kautta. Hän vaikuttaa suoralta ja kohti tulevalta, mutta juuri kun zoomaan syvällisesti häneen, nousee usva ja jotain jää piiloon.

Peter Cowien kirja on tuhti tietoteos filmihullulle ja tietysti etenkin hänelle, joka haluaa tietää kaiken Kummisetä filmien teosta, mitä tapahtui näkösällä ja mitä tapahtui kulisseissa. Muistakin, Coppolan lukuisista filmeistä, on antaumuksellinen tarjonta: ziljoonia yksityiskohtia rahoituksesta, työkavereista, filmauspaikoista ja etenkin heistä, joista monet ovat nyt hyvinkin kuuluisia näyttelijöitä. Sanomattakin lienee selviö, että Coppolan elokuvista on kirjan lopussa vielä täydellinen luettelo, jossa mainitaan kaikki ko. elokuvaan liittyvä. Lisäksi on paljon valokuvia, joista osa on Francis ja Eleanor Coppolan henkilökohtaisista kokoelmista, osa Coppolan omista tuotannoista etc.


Halusin kuitenkin tunkeutua Coppolan yksityiselämään ja yläkuvassa näemme vasemmalla Francisin isoveljen Augustin, keskellä sisaren Talian ja oikealla itse ohjaajan. Kautta vuosien Coppolan elokuvissa on yksi teema, joka käsittelee veljessuhdetta aina suuresta kiintymyksestä kateuteen ja väärinymmäryksiin. Mainitaanpa kirjan lopussa Kain ja Abelkin, mutta Coppolan tarve pitää perhe koossa ja rakastavana on hyvin italialainen ja vahva.


Tässä kuvassa Francis San Franciscossa 1969. Edessä istuu vanhin poika Gio ja takana Roman, joka sai nimensä ohjaaja Roman Polanskin mukaan. Nainen kuvassa on Eleanor, jonka ios vanhemmat saapuivat Italiasta Yhdysvaltoihin samoin kuin Francisin vanhemmatkin. Myöhemmin perheeseen syntyy myös tytär Sofia, josta tulee myös elokuvaohjaaja.

Francis Coppolan valtti on ollut kaiken aikaa se, että on paitsi lostava ohjaaja, myös huippu käsikirjoittajana. Häneltä syntyi käsikirjoitus melkein mistä vain ja missä vain. Hän saattoi myös rynnistää eteenpäin, sillä hän ei tuhlannut useinkaan aikaa rahan miettimiseen ja ne filmit, mitkä menivät tappiolle, menivät tappiolle. Usein hänen filminsä saivat Euroopassa Yhdysvaltoja paremman vastaanoton tai sitten vain kriitikot ylistivät niitä, mutta katsomot olivat tyhjinä. Sanomattakin on selvää, että Kummisetä ja Ilmestyskirja.Nyt olivat kaikkien suosikkeja. Hollywood oli Francisille rajoittavaa ja hän perustikin omat tuotantoyksikkönsä sekä Los Angelesiin että San Franciscoon. Kaikki alkoi kuitenkin rakkaasta San Franciscosta, jonne Coppola perusti American Zoetrope tuotantoyhtiön, jota kuvaillaan näin:

Astuessaan Folsomilla sijaitsevaan kolmikerroksiseen varastorakennukseen aisti välittömästi, että Zoetropen erikoinen tunnelma oli kaukana Hollywoodista. Eteishallissa oli hopeinen espressokeitin, ja seinillä roikkui suomalaisia Marimekon kankaita. Kankaiden vahvat värit toistuivat purppuralla, keltaisella ja...

Kuvassa Francisin perhe seuraamassa Kummisetä II:n kuvauksia. Alakuvassa Francis keskustelee Kummisetä II:n kuvauksissa näyttelijä Al Pacinon kanssa.


Kivisistä puutarhoista (Gardens of Stone) tuli Francisin perheen traaginen vedenjakaja. Alkuvuosi meni hyvässä työvireessä ja oma poika Gian-Carlo eli Gio videokuvasi harjoitusviikot ja teki tuotantoa varten kuvakäsikirjoituksesta ”elävän” version. Gio lähti kuitenkin viettämään tyttöystävänsä ja Griffin O’Nealin (Ryan O’Nealin poika) kanssa kaatuneiden muistopäivää. He vuokrasivat nelimetrisen veneen ja lähtivät ajelemaan Routh River –joelle. O’Neall ohjasi venettä kun se törmäsi kahden muun veneen välille pingotettuun hinausköyteen. Gio menehtyi sairaalassa vammoihinsa. Tästä tuli se hetki, jota Francis toisti omalla tavallaan myöhemmissä elokuvissaan. Siis veljessuhde, menetys, itsesyytökset ja oman identiteetin etsintä keskellä vahvaa perhettä, siinä Coppolan elokuvien teemat.


Monella tapaa kaipasin kirjassa enemmän Eleanorin tai Sofian ääntä, mutta Sofia Coppolasta tuli kuitenkin lopulta elokuvaohjaaja. Kuvassa hän isänsä kanssa Tuckerin kuvauksissa. Sille ei voi kuitenkaan mitään, että Coppola ympäröi itsensä miehillä. Ihaili eniten Orson Wellesiä ja naiset ovat jossain taka-alalla aivan päinvastoin kuin Euroopassa kuvanneella Polanskilla.

Coppola on itsekin myöntänyt, että hänessä ei ole yhtään liikemiestä, joten hänen suuri innostuksensa alkaa viljellä viiniä, on kiinnostavaa. Hänellä oli siihen niin kova into, että vuonna 1975 hän osti Niebaumin tilan, joka käsitti vajaat 700 hehtaria. Tilan oli alkujaan perustanut suomalainen merikapteeni Gustave Niebaum.

Miettiessään ensimmäistä kertaa, millainen Niebaum-Coppola-viinistä tehtäisiin, Francis toivoi sen olevan ”punainen sekoitus Cabernet Sauvignonia, Cabernet Francia ja Merlot’ta” ja pyysi, että siitä tehtäisiin ”täyteläinen, voimakas viini, joka eläisi sata vuotta.”


Coppolasta on moneksi, sillä ohjaamisen ja käsikirjoittamisen lisäksi hän laulaa ja tanssii, soittaa ilmabassoa, lentää helikopteria, nauttii kokkailusta, pelkää vallan palvomista, mutta haluaa matkustaa elämän teillä tehden omia juttujaan keskittyen vaikka luovaan kirjoittamiseen nauttien samalla ohitse kiitävien hetkien tarjoamista iloista. Coppola on kuin unelmaviininsä: Täyteläinen, voimakas ja elää hyvinkin sata vuotiaaksi.

*****


****

tiistai 16. joulukuuta 2014

Elämäni elokuvat TOP20


Lupasin tässä jokin aika sitten tehdä listauksen elämäni leffoista eli tässä yleisön pyynnöstä. Sille ei voi mitään, että edelleen listani vuodelta 2010 elokuvat TOP10 on vahvasti mukana, mutta uusiakin löytyy. Myönnän olevani varsin intona elokuvista, mutta valitsen tarkkaan mitä katson. Kun joku filmi on kunnolla tuntunut ja järisyttänyt, se on sitten aivan pakko saada omaksi. Aina se ei kuitenkaan onnistu muuta kuin ehkä alkuperäiskielellä, joka ykkösjäristyksessäni on espanja:

1.  Suklaata iholla (Como agua para chocolate, 1992) perustuu Laura Esquivelin romaaniin Pöytään ja vuoteeseen. Elokuvan ohjasi Esquivelin aviopuoliso Alfonso Arau. Elokuva on Latinalaisen Amerikan maagista realismia potenssiin ziljoona. Filmissä katsojaa viedeään äärestä ääreen, ahdistuksesta ja groteskiudesta intohimoiseen rakkaustarinaan, jossa sekoittuvat ruoanlaitto ja kiima kutkuttavalla tavalla. Ken on tämän nähnyt, odottaa iäti revanssia. Katso!

Pääosissa Lumi Cavazos, Marco Leonardi, Marioa Ivan Martinez sekä Regina Torn tekevät loistoroolit. Katso!

Tietty seepiansävyinen melankolia ei saa elokuvassa ylivaltaa, vaikka Titan (Lumi Cavazos) kohtalo alkupuolella saa siihen uskomaankin. Lopulta meno on niin magiista, että huh, huh, mutta miten unforgettable!



2.  Match Point vuodelta 2005 elokuva, jota pidetään ohjaajalleen Woody Allenille epätyypillisenä luomuksena, mutta olen aikamoinen Allen -fani ja en tässä muuta erikoisuutta olen itse huomannut kuin että pars Allen -leffa ikinä.

Pääosissa Jonathan Rhys Meyer, Scarlett Johansson, Emily Mortimer, Matthew Goode...Rhys Meyer tekee sellaisen pahan pojan roolin, että alta pois. Musiikkina huikea Una furtiva lagrima Luciano Pavarottin esittämänä.
Scarlett Johanssonia en ollut ennen tätä filmiä noteerannut ollenkaan, mutta Scarlett tekee filmin Nolana aivan loistoroolin. Mikä sattuma, että tämä elokuva liittyy tennikseen samoin kuin suosikkikirjani Kaksoisvirhe, jota pidän Shrviverin parhaana teoksena.



3.  Jos minulta kysyttäisiin ikimuistoisinta pääosasuoritusta ikinä, se osa lankeaisi Geoffrey Rushille roolityöstä elokuvassa Loisto ( Shine, 1996) kovan onnen pianistina. Austalialaisdraama perustuu pianisti David Helfgottin elämäntarinaan ja Rush sai suorituksestaan Oscarin. 
Scott Hicksin ohjaustyö ei säästele katsojia ja tämän filmin toivoisi jokaisen vanhemman katsovan, sillä tarina on kertomus siitä, miten liian kunnianhimoiset vanhemmat (tai vain toinen heistä), voi murtaa lapsen mielen. Rachaminov Piano Concerto 3


4.  Frances (1982) kertoo yhdysvaltalaisen näyttelijän Frances Palmerin elämästä. Pääosaa näyttelee Jessica Lange, joka on kuin rooliin synytnyt. Elokuvan on ohjannut Graeme Clifford.


Tässäpä filmi, joka ei unohdu...


5.  Sylvia (2003) on runoilija Sylvia Plathin elämästä kertova brittifilmi, jossa Sylvian roolin näyttelee Gwyneth Paltrow ja aviopuolison, Ted Hughesin roolin, tekee Daniel Craig! Siis ihan tosi: sama mies, joka on näytellyt Bondia ja jonka elämäkerrasta voitte lukea täältä  Jos jaksoitte avata linkin auki, huomasitte miten suopea minusta on tullu Craigia kohtaan Sylvian jälkeen;)
Sylvian on ohjannut Christine Jeffs. Karheanrosoinen Craig on kyllä aikamoinen karheanrosoinen komistus, vähän Burtonin tyyliin...


6.  Tunnit (Hours, 2002) on elokuva, josta pitävät varmaankin etenkin he, joille nimet Virginia Woolf ja/tai Michael Cunninghamin teos Tunnit on tuttu. Tunnit kertoo kolmesta naisesta, joita yhdistää Woolfin romaani Mrs. Dalloway. Ohjaaja on Stephen Daldry ja naispääosissa nähdään monien suosikkinäyttelijät Meryl Streep, Nicole Kidman ja Julianne Moore.



Nicole Kidman nappasi roolistaan Oscarin.


7.  Leo Tolstoin loistavasta teoksesta Anna Karenina on tehty useampiakin sovituksia, mutta itse pidän eniten uusimmasta englantilais-ranskalaisesta draamaelokuvasta vuodelta 2012, jonka on ohjannut Joe Wright. Pääosissa nähdään Keira Knightley, Aaron Taylor Johnson ja Jude Law.
Anna Karenina on kokonaisuudessaankin upea, mutta tässä valssi

8.  Mike Leighin ohjaama Vuosi elämästä (Another Year, 2010) on hyvin kiinnostava brittielokuva eläkeikää lähestyvästä pariskunnasta, joiden elämässä kaikki tuntuu olevan kohdillaan ja kohtuullista. Elokuva etenee vuodenaikojen mukaan ja näyttää, miten pääpari vaativien uriensa ohella hoitaa puutarhapalstaansa. Loistorooleissa tässä Ruth Sheen (Gerri) ja Jim Broadbent (Tom).
Heiltä tuntuu riiittävän myös empatiaa ja ymmärrystä sekä Ruthin huonommin elämässä pärjänneelle työkaverille Marylle, jota esittää Leslie Manville kuin myös Jimin epäonniselle veljelle, Ronnielle, jota esittää David Bradley:


Tiettyyn rajaan heitä siedetään kuin myös kuvioon tulevaa ylipainoista ja työtöntä Keniä (Peter Wight). Ennemmin tai myöhemmin katsoja tajuaa täydellisen parin ammentavan omahyväisyyden ja paremmuuden sammiosta. Miten heidän erinomaisuutensa erottuisi ilman näitä täydellisen epäonnisia heidän ympärillään. Toisaalta heistä ei myöskään voinut olla pitämättä...kaikesta huolimatta.
Oi, toivoisin mahdollisimman monen katsovan tämän elokuvan, jonka syvin olemus näkyy kirkkaasti viimeistään toisella katselukerralla.



 9.  Tanskalaisen Susanne Bierin filmit ovat meillä kovassa kurssissa, mutta valitsin nyt tämän eniten katsotun eli Häiden jälkeen (Efter Brylluppet, 2006). Pääosissa ovat Mads Mikkelsen, Sidse Barett Knudsen ja Rolf Lassgård.


10.  Atonement, 2007, on Joe Wrightin ohjaus Ian McEwanin samannimisen romaanin Sovitus pohjalta. Elokuva tekee kunniaa kirjalle, mikä ei aina ole ollenkaan selviö. 
Kaikki olisi voinut olla niin suloista ja intohimoista...Tässä Robbie (James McAvoy) kirjoittaa rakastetulleen Cecilialle (Keira Knightley) viestiä ja onnettomuudeksi (hyväuskoisuuttaan!) antaa sen Cecilian pikkusiskon vietäväksi. Pikkusiskoa Brionya, 13 vee, esittää Saoirse Ronan ja ilman tuota ilkiötä kaikki olisi mennyt toisin...


Tällaiseen ei kannata luottaa missään tilanteessa!



Tämä rakkaus oli tähtiin kirjoitettu ja voisinpa sanoa, että Cecilian ja Jamesin kirjastorakastelukohtaus ohittaa Postimies soittaa aina kahdesti Jessican ja Jackin vastaavan leivontapöydällä. Kirjat ja etenkin korkeat hyllyt tuovat tilanteeseen omaa unohtumattomuuttaan ja...kunpa vain Brionya ei olisi ollut olemassakaan.  Keira ja James tekevät loistoroolit!

11.  Revolutionary Road, 2008, on Sam Mendesin ohjaama brittiläis-amerikkalainen elokuva, joka perustuu Richard Yatesin samannimiseen loistavaan romaaniin. Pääosissa loistavat suosikkini Kate Winslet ja Leonoardo de Caprio.

Uskon, että tosi monen on helppo samaistua April ja Frank Wheelerin tuntoihin...

12.  Bernhard Schlinkin romaaniin perustuva ja Stephen Daldryn ohjaama Lukija, 2008, päihittää kerrankin alkuperäisen teoksen, joka oli minulle liian ennalta-arvattava. Lukija on kirjana muuten hyvä, mutta tuo yksi asia jättää sen jälkeen vaikka Schlinckin Viikonlopusta, josta pidin kirjana paljon enemmän.
Kate Winslet vetää jälleen tähtiroolin ja nuorena lukijana nähdään David Kross. Se, että yhdessä pääroolissa on Ralph Fiennes on puhdasta bonusta.
13.  Neil Jordanin ohjaama Jutun loppu (The End of the Affair, 1999) perustuu Graham Greenen samannimiseen romaaniin. Elokuva on yltiöromanttinen ja ikimuistoisissa pääosissa nähdään Julianne Moore Sarah Milesina  ja Ralph Fiennes Maurice Bendrix nimisenä kirjailijana. Sarahin aviomiestä esittää Stephen Rhea
Graham Greenin ikuinen 'tavaramerkki' ristiriidassa katoliseen uskontoon näkyy tässäkin elokuvassa ja varsin yllättävällä tavalla.

14.  Hettie MacDonaldin ohjaama brittielokuva Ensirakkaus (Beutiful Thing, 1996) on koskettava kertomus betonilähiön ihmisistä ja etenkin kahdesta nuoresta miehestä, josta rakastuvat toisiinsa. Pääosissa ovat Andrew Fraser, Ben Davids, Glen Berry, Linda Harry, Martin Walsh...
Tämä filmi saa sekä nauramaan että itkemään, mutta lupaan, että loppu on onnellinen. Mama Cassin musiikki tekee betolähiölle ja poikien rakkaudelle taikaa.
15.  Joka vuosi joulun aikaan, katsomme Arnaud Desplechin ohjaaman ranskalaiselokuvan Eräs joulutarina (Un conte de Noël, 2008) Pääosissa ovat Mathieu Amalric, Anne Consigny, Catherine Deneuve...


Filmi ei ole mikään ihan tavanomainen jouluntuoksuinen kertomus, vaan sisältää paljon, paljon muuta.


Perheen sisäiset jännitteet ovat suuret ja kun kaikki kokoontuvat jouluksi yhteen, niin...Tärkeässä osassa on äidin ja pojan välinen suhde.



16.  Elia Kazanin vuonna 1951 ohjaama Viettelysten vaunu on aina vain yhtä hot. Tennesee Williamsin näytelmään perustuva elokuva toi koko maailman tietoisuuten Marlon Brandon ja siitä kyllä kiittävät monet, monet filmatisoinnit maailmassa. Vivien Leighiä paremmin ei kukaan olisi osannut mielenterveydeltään haurasta Blanchea esittää.  Viettelysten vaunu sai 12 Oscar-ehdokkuutta ja sai lopulta 4 Oscaria!
Marlon Brando...on ihan oma lukunsa...monella tavalla.
17.  Katson mieluummin tummia kuin hauskoja elokuvia, mutta kyllä meiltä löytyy myös leffoja päiviin, jotka kaipaavat naurua.  Useimmat hauskoista ovat elokuvia, joissa on mukana Jack Nicholsson, mutta päädyin nyt tähän brittileffaan, johon en ole vieläkään kyllästynyt eli Neljät häät ja yhdet hautajaiset Mike Newellin ohjaus vuodelta 1994, Four Weddings and A Funeral pitää sisällään jotain sellaista ikiaikaista huumoria, että käy hyvinkin listalleni.
Elokuvan pääosissa ovat Hugh Grant ja Andie MacDowell, mutta kuvassa Andien sijasta Hughin seurassa oma suosikkinäyttelijäni Kristin Scott Thomas.
18.  Sarah Polleyn debyyttiohjaus Away from her, 2006, on tarina pariskunnasta, jossa vaimo sairastuu Alzheimerin tautiin. Pääosissa ovat Julie Christie (Živagon Lara!), Gordon Pinsent, Olympia Dukakis, Krista Thompson, Michael Murphy...
Elokuva on kaunis, älykäs ja koskettava olematta siirappinen eli yhdellä sanalla: Tyylikäs! Kaikkein parasta ovat kuitenkin loistavat näyttelijät. Jos tästä ei löydy mistään ja kiinnostaa, niin CDON.COMiin.

19.  Pascale Ferranin 2007 ohjaama Lady Chatterley on ollut minusta kaikkein rehevin ja rohkein. Pääosissa ovat Marina Hands ja Jean-Louis Coulloc. D.H.Lawrencen jo vuonna 1928 julkaisema Lady Chatterleyn rakastaja aiheutti paheksuntaa sekä ilmestyessään että myöhemminkin. Nyt tätä Ferranin ohjausta on pidetty hieman liian rohkeana, mutta minusta filmi oli vain aidompi kuin aikaisemmat ja kaunis.
Ferranin ohjaustyö sai viisi Cèsar -palkintoa.
20.  Lumiukko on ehkä katsotuimpia joulun ajan animaatioita maailmassa Samu Sirkan joulutervehdyksen ohella. Brittianimaatio The Snowman perustuu Raymond Briggsin samannimiseen lastenkirjaan vuodelta 1978.
Walking In The Air


leffaterveisin
Leena Lumi

PS. Seuraavalta listalta voi odottaa sitten jotain, mistä olen vain osannut unta nähdä, sillä kaikessa tarkkaavainen lukijani Sanna, kertoi minulle, että kuvanveistäjä Camille Claudelin elämästä olisi suunnitteilla elokuva. Päätähdeksi on suunniteltu tai ehkä jo sovittu Juliette Binoche.