Toukokuulta

Sinihimmeä ilta,
meren häipyvä kuvastin, -
häikäisten nousevat vaahterat
kultaisia kukkia täynnä!

Kuka maalannut lie,
kuka mestari,
tämän elävän, kukkivan toukokuun,
nämä iltojen kultaiset terälehdet,
pian varisevat,
sinihimmeää taustaa vasten
katoavaisuuden -?

- Aila Meriluoto -
Lasimaalaus (WSOY 1951)

Hyvää äitienpäivää kaikille äideille, isoäideille ja isoisoäideille!

Äitienpäivät kantavat herkkiä muistoja. Pikkulikkana noudin äidille sinivuokkoja Luvian Röyskästä tai valkovuokkoja Kourujärven koskelta. Keitin kahvit, laitoin kakut, olin innostunut. Myöhemmin ostin jotain lahjaakin. Nyt isän jälkeen olemme usein olleet Merimestassa sekä isänpäivänä että äitienpäivänä. Tänä äitienpäivänä hän ei halunnut lähteä...Toivotaan että vielä jonain muuna aikana sitten. Äiti on lokakuussa 98 vee ja pitää puutarhaa. Herkut maistuvat ja kävelee melkein joka päivä kylille, kun kaikki on liki.

 Tänä vuonna äiti saa kiinnostavan kirjan vähän myöhässä:

Linda Huhtisen tietokirja Sissi Serlachiuksen unohdetut sisarukset lähtee äidille ja siinä onkin hänelle paljon tuttua, sillä toista kertaa Karjalasta paetessaan äitini ja muu perhe asutettiin Keuruulle. 

Tässä äitini perheensä kanssa kuvassa vasemmalla. Hän oli viimeisessä ryhmässä, joka ehti käydä ripillä Valkjärvellä.

Tässä toinen kirja äidille. Olen lukenut tämän ja kaikki runot ovat minulle rakkaita.Toivottavasti äidillekin. Muistan kun hän kuunteli kun luin ulkoa Hymyilevän Apollon koulun isoihin juhliin. Oli oikein pianosäestys Aulikki Eerolalta. Minulle Eino Leino on Suomen kansan sydänten tulkki.

Äiti Merimestassa. Ihanat noutopöydät likellä ja meri melkein ikkunassa kiinni. Aina sama pöytä Reposaaressa. Ikkunasta voi katsella hylkeiden pomppivia iloisia päitä, kuin palloja.

Lumoavaa äitienpäivää teille kaikille♥♥

Omalle äidille lemmikkejä toukokuun tytöltä♥♥♥Leena

Härmesalvian pauloissa

Viime kesänä löysin todellisen pölyttäjäihmeen, josta en ollut kuullutkaan. Yksivuotinen kukka on tummansininen, valkoinen tai vaalean siniharmaa. Kylmien öiden takia nämä kaksi ovat viettäneet sisällä, mutta tänään noudimme kaksi lisää ja nyt ne ovat maassa. Kärsivällisyyteni ei kestänyt. Tämän kukan ympärillä pölyttäjiä on koko ajan. Sietää puolivarjoa, mutta viihtyy hyvin täysauringossakin. Meillä suoraa aurinkoa on vain etupihalla ja niinpä viihtyivät paahteessa pakkasiin asti.

Istutimme monihaaraiset kukat etupihan serbian kuusen ympärille puolikaareen, Tässä kohtaa  on ennenkin kokeiltu vaikka mitä. Nytkin mukana on pieniä kalliotuhkapensaan alkuja. Ne kasvat lujaa ja jos näyttää hyvältä jätämme siihen kasvamaan ja leikkaamme pienemmiksi jos on tarvetta. Härmesalvia kasvaa nopeasti ja uusia kauniita kukkia ilmaantuu paljon. Saatan innostua tekemään näistä jopa ryhmiä...Onneksi en ole vielä nähnyt vaaleanpunaista....

Keisarinpikarililja vartio ensi yön, että ei tulisi yhtään pakkasta enää. Myyrätkin tätä kasvia kaihtavat.

Leena Lumi

Leena Lumin puutarhassa

Rakastaja

Olet mun. Sinun puolees taipuu
koko olentoni mun.
Veren kahlittu kaipuu
on suuntautunut sinuhun.

Tuta saat: joku kestävä voima
käy hyökyen ylitses -
olet kaipuuni kammitsoima
kuhun viekin askeles.

Kuin lyökään laine ja laine
yhä pintaan kallion,
niin aina mun verteni paine
sua ahdistava on;

sua seuraten lakkaamatta
käy mieleni läikkyvä vuo,
ja, hetkeä tiedustamatta,
tulen luo, tulen luo. -

Ole vastaan tai ole myötä,
tulen peikkona unihis:
ei, ei mene päivää, yötä
etten sua syleilis.

- Aaro Hellaakoski -

Tämän runon haluaisin kuulla - Kaikkien aikojen rakastetuimmat (Tammi 2014, toimittanut Satu Koskimies)

Peili ei voi uskotella että...

 Peili ei voi uskotella että vanhenen
kun olet samanikäinen kuin nuoruus,
vaan kun näen ajan uurteet sinussa,
aavistan: elämäni päättyy kuolemaan.
Sillä kaikki kauneus joka lepää ylläsi
on vain vaate joka verhoaa sydäntäni,
se elää rinnassasi niin kuin omasi minussa.
Miten silloin voisin olla vanhempi kuin sinä?
Voi rakas, pidä huolta itsestäsi
niin kuin haluan, en itseni, vaan sinun tähtesi,
ja kannan sydäntäsi, pitelen niin varovasti
kuin hellä hoitaja vaalii vauvaa pahalta.
     Enää et omista sydäntäsi kun särkyi omani,
     lahjotit sydämeni, en anna sitä takaisin.

- William Shakespeare -

William Shakespearen sonetit (Gaudeamus 2010, suomentanut ja toimittanut Kirsti Simonsuuri)

Tiedän, että muistat häntä tänään, kun ...

 Tiedän että muistat häntä tänään
kun nautit halpaa cavaa toisen kanssa.

Tiedän että kuulet yöllä mustarastaat

vaikka valvot vieraan unen äärellä.

Tiedän että katsot seepianväristä kuvaa
villitiiroista, vaikka ne tuovat hänet mieleesi.

Tiedän että suussasi maistuu vanha aamu
vaikka unessasi nuolet merisuolaista ihoa.

Tiedän että kaivat esiin vanhan kuvan
Merikarista, jossa sinä ja hän ennen.

Tiedän että haluat nyt silliä ja ryypyn
sillä olitte vain yössä ohittavat laivat.

Tiedän että tiedät, mitä kuiskaan nyt:
Tule silliaamiaiselle Tiirakariin aamulla kello viisi.

- Leena Lumi -
kuva Pekka Mäkinen

Vappu alkaa sitsusatsaa -muistoilla

Hirveä kiire, sillä vappumatka odottaa! Ensin sitsusatsaata, koska pitää löytää eräitä esineitä paattiin. Taikakin haluaisi mukaan, koska olen hänen lampaansa eli vahdittava, mutta ei onnistu nyt. Isomummo nauraa aina tätä kuvaa, koska kuulemma olen ilmassa.

Mihin ihmeeseen katoavat kaikki jännimmät jutut....

Oijoi, mikä ihana sotku. Kyllä nyt matkakuume nousee. Mitähän äiti sanoo kun tulee kotiin ihan kohta. Nana nauraa....ja keksi nimen sitsusatsaa. Kerron nyt Nanalle, mihin kohta matkustan. 

Nanaa vain naurattaa. Hänkin haluaa purjehtimaan, mutta nyt ei sovi, sillä Mymmeli kertoi Myyn olevan vähän huonolla tuulella. Pyysin myös huolehtimaan äidistä jollain keinolla. En viivy pitkään.

Ja nyt alkaa purjehdus kohti Muumilaaksoa. Vappupurjehdus! Hiijo hei, huolta nyt ei. Kohta palataan!

Äiti oli vähän uupunut töistä palattuaan, mutta Nana komppasi ja sanoi että kohta on kasvot kosteat, avataan vappuskumppa ja painutaan altaaseen! Vappuna pitää olla huoleton♥♥

Äiti ja Nana ylioppilasvuosinaan. Haluan kotiin munkkien luo. Tuulen voimakkuus 15 metriä sekunnissa....Täältä tullaan!

   Vappua kaikille!

Sinä istut siinä ja ompelet. On lähelläs...

Sinä istut siinä ja ompelet.

On lähelläs ikkuna avoin.

Sen takana vaiheemme entiset

ja raskaat monella tavoin.

Syvä rauha yllä on maiseman,

tien yli käy sumujen sillat.

Minä suljen varoen ikkunan;

- Rakas, vielä on hallaiset illat.

- Oiva Paloheimo - 

Tämän runon haluaisin kuulla (Tammi 2014, toimittanut Satu Koskimies)
kuva Iines

Linda Huhtinen: Sissi Serlachiuksen unohdetut sisarukset

Paina mieleesi tämä kuvajainen: äiti, isä ja heidän kolme lastansa. Näetkö, kuinka onni heitä tuudittaa, näetkö vastaheräävän Mäntän heidän jalkojensa alla? Kuin tyhjästä on syntynyyt heidän kotinsa, sen suonissa jo pian junan kiskojen kolina ja uurastavien työläisten väsyneet unet. Paina mieleesi tämä kuvajainen; hetki ennen tuulta, joka pian vakavoittaa katseistaan jokaisen.

Vuosisata myöhemmin on perhehautoja kaksi, ja ne ovat kaukana toisistaan. Iäti, iäti irti erillisinä, kuin kahteen suuntaan haarautuneet junanraiteet, joista toisen ylle jo kasvaa kaipuu ja polvenmittainen ohutsyinen heinä, joka kumartuu kaatosateessa kuin kysyäkseen: kuolema vai  sen  pelko?

Olen vaeltanut rakkauden ja vihan poluilla lukiessani Linda Huhtisen tietokirjaa, merkittävän teollisuussuvun historiaa, Sissi Serlachiuksen unohdetut sisarukset (Otava 2025). Olen ihastunut Huhtisen kieleen, joka osoittaa täydellisesti, miten tietokirja voi hengittää myös lyyrisyyttä faktan silti katoamatta. Sissi ratsastaa sänkipellolla kiitolaukkaa omalla ratsullaan ja rakas isä, Gustav Adolf Serlachius näkee silmäteränsä, josta aikoo maalauttaa Axel Gallénilla muotokuvan Sissistä kaksitoistavuotiaana. Isänsä, Mäntän paperitehtaan johtajan ja omistajan kuoltua, Sissin aviomies Gösta Serlachius omii kuvan kuten kaiken muunkin Adolfin omaisuuden. Elettiin vielä aikoja, jolloin mies saattoi omistaa kaiken vaimoltaan. Jopa tämän lapset. Vertautuu Anne Delbéen Camille Claudel Kuvanveistäjän elämä.

Nuori Sissi 1890 -luvulla. Serlachiuksen museo.

Lindan teksti on vahvaa. Etenkin kuvatessaan Göstan tekoja...Lukekaa kirja, niin näette totuuden.  Kirjassa on runsaasti viitteitä eli faktan ääressä olemme.

Gustav Adolf Serlachius ja vaimonsa Alice lähtivät Tampereelta, mutta sinne jäi kolmen pienen pojan hauta. Heidän henkensä kulki matkalla Mänttään, sillä hehän olivat yhtä perhettä. Gustav oli kaikessa toimelias, mutta suruakin kannettiin yhdessä vaimon kanssa. Gustavilla oli myös aina päällä joku projekti ja kaiken piti sujua sutjakkaasti. Se tarkoitti unelmien tekemistä todeksi ja miten hän sen tekikään: Työmiehille piti aina olla oikeudenmukainen, ja lapset saivat leikkiä toisten lasten kanssa säätyyn katsomatta. Lapsia syntyi Axel, Thyra ja isänsä nimen saanut Gustav, joka kuitenkin kuolee. Lapsikuolleisuus oli tuohon aikaan suurta. Poika saatettiin Tampereelle veljiensä viereen. Siellä he nukkuivat kuin kaipuun keinussa aina muistettuina. 

Mänttä kasvoi kasvamistaan ja Gustav halusi sinne rautatien, kansakoulun, puhelimen ja sähkövalot! Kun patruuna täytti pyöreitä, pidettiin marraskuussa isot juhlat ja tie juhlatalolle oli valaistu sähkövaloin. Työväki oli juhlassa mukana ja eräs heistä piti puheen, joka sai suuret taputukset. Juhlan lopuksi oli vielä ilotulitusta Mäntän taivaalle. Gustav oli hyvin pidetty, mutta parhaatkin parhaista tekevät joskus ison virheen...

Thyra avioitui tehtaan insinöörin Jurveliuksen kanssa. Heitä yhdisti eläin- ja luonnonsuojelu. Gustav oli myös eläinten puolella ja lahjoitti paperin yhdistyksen lehteen. Thyra oli aikaansa edellä ja levitti lehteään Suomen rajojen ulkopuolellekin. "Älkää koskaan käyttäkö täytettyjä lintuja pukujenne koristeena." Ensimmäiset mänttäläiset luonnonsuojelujuhlat pidettiin 1896. Mesenaattina toiminut Gustaf ehdotti, että myös taidetta voitaisiin ottaa mukaan juhliin.  Thyrasta sukeutui Suomen Eläinsuojeluseuran kunniajäsen.

Rakkaimpiin perheisiin ja puutarhoihin voi kiemurrella käärme. Kun Gustav kävi hoidattamassa itseään etelän kylpylöissä, Aksel hoiti tehdasta Jurveliuksen kanssa.  Pinnan alla kuohui. Akselista olisi ollut enemmänkin johonkin muuhun tehtävään. Gustavia kävi tervehtimässä Sissin tuleva mies, Gösta Serlachius. Mitä puhuttiin, sen Gösta sai periksi. Tehtiin uusi testamentti ja kaikki Göstan hyväksi. Jos August olisi edes hiukan saanut aavistusta tulevasta, kun kun ei. Hän oli jo väsynyt ja sairasteli paljon. Gösta valmisteli suunnitelmaansa. 

Sissi ja Gösta Wienissä 1902. Kuvassa lapset R.Erik ja Stina Serlachius-museo

Minun ei ole tarkoitus kirjoittaa tätä hienoa teosta uusiksi, niinpä kuittaan osakeriidat, niiden vääryydellä tehdyt jaot, kaiken muutamalla tapauksella. Gustafin kuoltua, ensin piti Göstan saada omia perijöitä. Sitten karkotettiin Aksel kodistaan. Lopulta Gösta sai puhuttua tutulle lääkärilleen Sissin mielisairaaksi ja alkoholistiksi. Göstaa inhotti kaikki heikkous. Lapset hän sai itselleen ja lopulta hän kielsi vaimonsa koskaan asumasta Mäntässä. Itse hän aloitti uuden liiton Ruthin kanssa.

Mäntän lapset - nuo kolme tuolla, saatatko jo kuulla, kuinka heidän sydämensä alkavat särkyä.

Gösta kohtaa vahvempansa. Juhola on valmis myymään tilansa Sissille edullisesti. Vaikka mitä teki, Gösta ei Juholaan pystynyt.  Juholan ympärillä myös pellot ja metsäpolut, joilla ratsastaa. Sissillä oli aina ollut myös koiria ja hänestä tuli ahkera kenneleissä kävijä. Hän ei saanut ajaa, mutta Juhola kuljetti. Gösta ei ollut mänttäläisten suosiossa, sen sijaan Gustaf ja Sissi olivat aina olleet, Sissi perustaa naisseuran ja muokkaa mieliä. Häneen ei Gösta enää pysty. Asioista tietämätön saattaa pitää Göstaa taidemesenaattina. Kunpa he tietäisivät, miten Sissi rukoili saada vain oman ja isänsä kuvan. Millä filunkipelillä muut on saatu. Kieroa peliä kaikki. Gösta oli myös täysin empatiakyvytön kaikkea kohtaan. Gösta Serlachiuksen suuruus eli toisten kärsimyksestä, kun taas Gustaf Serlachius oli sydämensä syvyyksistä hyvä. Sissin isä. 

Kevään purolla on lapsen sielu. Talven varjoissa huokaisten heräävä maaliskuu tuo kuiskauksissaan aavistuksen lämmöstä; maalaa hangille auringon, vie pimeän tuonnemmas. Mäntän lapset heräävät, aamu on saapunut.

Loitsu

Loitsu

Läpi tyrmän portin

takaa Ohtan soiden,

umpeenkasvanutta polkua pitkin,

yli villiintyneen niityn,

läpi yön vartioketjun,

pääsiäiskellojen lupausta

seuraten,

kutsuttuna,

ylösnousseena, -

tule luokseni illalliselle.

-Anna Ahmatova -

Anna Ahmatova: Olen äänenne Kootut runot 1904-1966 (suomentanut ja toimittanut Anneli Heliö, Kirjokansi 2016)

kuva RunoTalo

Hyvää pääsiäisen aikaa!

Levollista pääsiäisen aikaa teille kaikille♥ Lohjan perheemme on tulossa ja tiedän jo, että kello kuusi  vierasmakkarista kajahtaa: Herätys koko herrasväki! Casper Julian vieläkin herää anivarhain vaikka olisi loma ja viikonloppu. Pähkäilen tässä minne piilottaisin munia....

Pääsiäinen on keltaista ja vihreää. Se on läheisten tapaamista, keskustelua hyvän ruoan äärellä. Pääsiäinen tulee mukanaan menneiden pääsiäisten muistot ja pajunkissakynttilöiden liekit. Joskus pääsiäinen on myöhemmin ja silloin jopa voidaan syödä omalla terdellä vaikka grillikausi avaten. Grilli on jo testattu. Minusta varhainen pääsiäinen on runsasmuistoisempi. Isäkin oli vielä mukana...♥♥ Nyt taitaa olla tulossa vauhtia, koska meillä pääsee kiertämään yläkerrassa lenkin 'mopolla'. Casper on tämän pääsiäisen tempo. Lauantaina Casper tapaa uuden ystävän, jonka kanssa on jännittävää löytää pääsiäismörkö. Toivottavasti ei ole liian jännittävää... Lauantaina yritämme käydä jossakin kivassa paikassa sekä syömässä että katsomassa Jyväskylän tarjontaa. Nana ja Ukki ovat onnesta soikeina♥♥

Pääsiäispupu tietää munien piilot, mutta ei paljasta. Tänä vuonna kaikki ovat mukana etsinnässä. 

Suloista pääsiäistä kaikille♥♥

Casperin Nana&Ukki

True Love

True Love 

Sinä solahdit hopeiseen Pietariini pudonnut tähti....

Sinä solahdit hopeiseen Pietariini/ pudonnut tähti./ Miten jaksat Nevani hopean kaupungissa /tähtikin siellä loistaa kirkkaammin ja hopea ei ole tummunut,/

Rakkaudestasi mitäkö sain?/ Ohuiden huultesi poltinmerkit/ Nuotion kipinät ihoni hehkuun hyvästiksi/ Rakkaus kylpee ilon hohteessa/ salaisuutena kätketyn./

päivän kirkkaus sokaisee piirtimeni/

tulisipa jo yö/

Yö jo odottaa....erästä kulkijaa/ Matka pitkä on / ja aivan tähdetön/ Jostain kuuluu kutsu muiston kaukaisen.../hän siellä tähdet sytyttää/ eksyä en voi, en voi.../hellyys vastaan käy/ tähtiin pukee kulkijan...Pakahdun!/

ja yö tuli

Sassu Saarinen&Leena Lumi

kuva Jarmo Manninen

Vielä ei ole aika...

Liian lyhyt elämän syyskesä

rakkauden kuuma pesä

Älä salli oven tuntemattomaan aueta!

Salli ruoho ilman tuulta sen ylipyyhkivää.

Vielä ei ole aika...

Sallithan kielletyt leikit, mesimarjasuudelmamme?

Senhän vielä sallit? Sallithan!

- Leena Lumi -

kuva Nea Siemann Photography

Talven ja kevään murros

Talven ja kevään murroksessa on tärkeä osa narsisseilla ja kevään linnuilla. Nämä joutsenet on kuvannut Veli Huovinen 2010. Eilen ne hyppäsivät jostain facebookin muistoista esiin. Vesikin vetää viivaa jäähän ja sulavesi tuo linnut...ja kevään valon.

Tässä pöydällinen te -te narsisseja. Menossa on uloskoulutus. Osa ollut jo pari yötä ulkona ja vasta kaksi istutusta on valmiina eli teen suurempia ruukkuja. Näitä on osteltu eri aikoihin, joten voi nauttia matkasta, ei pelkästä päämäärästä eli pääsiäisestä. Veikkaanpa, että voi tulla muutama satsi vielä lisää. Ja tulikin jo tänään, mutta nyt rauhoitun. Kylmiä öitä on luvassa ja varmaan päiviäkin, joten saavat olla sisällä. Ja näitä eivät syö kauriit eivätkä puput. Te-ten taika, muistattehan on istuttaa nämä maahan, kun aletaan kaivata jo orvokkeja. Päälle yksi kastelu ja sitten koittaa seuraavan kevään ihme: Ne kukkivat uudelleen!

Näitä uudelleen kukkivia on ollut monta, joten jännittävää nähdä, miten menee tänä keväänä!

Tänä iltana

 Tänä iltana

      menneiden vuosien muistot

       palaavat ystävinä ystäville

        mansikkaheinien tuoksut

kuutamouinnit ja rannan lämmin hiekka

         tanssit läpi valkeitten öiden

               Toiveet ja unelmat

hauraina lauseina kellastuneella kirjepaperilla

      varovasti on avattava sivut menneeseen

                    muistatko vielä tämän

                   haalistuneen valokuvan

                 raitapaidat ja leveät lahkeet

                      rock rauha ja rakkaus

                                  Tänään

                    pidämme maljapuheita

                 ja huuhdomme sanat viinillä

                elämän verot kasvojen uurteissa

                         ja vierasvarat vyötäröllä

                               tätä lyhyttä elämää

        yritämme elää pitkän kaavan mukaan

           Joitakin vuosia ei muista tai halua

                ne ovat elämän tyhjäkäyntiä

        kuitenkin kuin yhdestä suusta toteamme

       muistot lämmittävät kuin vanha villapaita

                                   tiedän

                             tämän illan jälkeen

                                 uni ei tule heti

- Timo Naarala -

Ystävämme Ukrainasta Suomessa!

 Luovutin tänään presidentti Zelenskyille Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan suurristin ketjuineen taistelusta itsenäisyyden, itsemääräämisoikeuden ja alueellisen koskemattomuuden puolesta.

—Alexander Stubb

Today I presented President Zelenskyi with the Grand Cross with Collar of the Order of the White Rose of Finland for the fight for independence, sovereignty and territorial integrity. Alexander Stubb

Mitä ei olisi jo sanottu? Voiko kukaan olla erimielinen siinä, miten arvostettua on Zelenskyille ja koko Ukrainan kansalle saada kokea tällainen lahja. Se ei ole vielä uusia koteja Venäjän tuhoamien tilalle. Se ei vielä heitä Venäjää ulos Ukrainan rajojen sisältä. Se ei herätä kuolleita, ei anna unohdusta kidutetuille, mutta kun katsoo kuvaa, näkee Ukrainan itsenäisyyden ja kaivatun lännen. lähestyvän heitä. Kuvan lämminhenkisyys vakuuttaa Ukrainan olevan tulevaisuudessa yksi meistä, eurooppalaisesta 'perheestä'. Hyvä Alexander Stubb  Wolodymyr Zelenskyi  kun Venäjä hyökkäsi maahanne, minä ja monet, monet muut lupasivat: "We will stand by you and you will have your own country without fear." Nyt se on lähempänä kuin ikinä.

Alla kuva Ukrainan ja Suomen presidenteistä:

True friendship will never betray! Wolodymyr Zelenskyi and Aleksander Stubb. This photo is hope for whole Europe.

Leena Lumi

Terveisiä Lohjalta!

Superpinkkinä vuosina hankimme aikanaan pinkin veden- ja kahvinkeittimen sekä leivänpaahtimen. Nyt on alkanut tuntua, että kaikki koneet tekevät vaihtoa uusiin. Kun lähdimme Lohjalle, muistin Merin kertoneen, että Lohjalla on myynnissä yhdessä liikkeessä Vintage- vedenkeittimiä ja jopa meidän salvianvihreän keittiön värissä.

Tässä hän nyt nököttää. Otimme litran kannun, joka riittää aamu- ja iltateellemme. Punainen toimii vielä tarvittaessa, vaikka nyt onkin poissa näkösältä. Ja onhan iso kahvinkeitin. Me ja Runoilija juomme paljon teetä. 

Kiva kevättä kohti vihreää. Meillä tosin on vielä lunta yllin kyllin. Pinkillä ja tietyllä vihreänharmaalla on myös hyvä liitto, kuten on vaikka sinisellä tietyn ruskean kanssa.

Kun Casper haluaa lentää, Ukki on valmiina. Ylös ja vähän lujempaa, kuuluu jo naurunsa. Heidän molempien. Vaikka matka on pitkä ajaa etenkin talvisaikaan, mitä emme olisi Casperin puolesta. Oli järisyttävän ihanaa saada noutaa Casper kaksi kertaa päiväkodista. Unohdin kuvata ruoat, mutta voin kertoa, että Meri teki erinomaisen pinaattipiirakan. Se oli herkullista vielä aamullakin. Että voimme lähteä on kiitos naapurimme, joka hoitaa kaiken kukista lumenluontiin ja lintulaudat. Lumenluontia ei olisi tarvinnut, mutta pitihän kotolaisemme päästä sisään. Automaattikastelut on melkein kaikilla kukilla jo, mutta suihkutusta pyytävät isot viirivehkat ja lukuisat muratit. Yksi murateista on nyt peittänyt ikkunan toimistooni. Kiitos ihana naapurimme <3 

Joskus vähemmän on enemmän ja se on tämä pienen kannun tarina.

Nana&Ukki